Viikon sana vk49

Viikon sana vk49

Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.
Matt. 10:32–33

Omantunnon herkälle kristitylle tämä raamatunkohta aiheuttaa ahdistusta. Entä, jos tunnustaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Jos se on täydellistä vastavirtaan uimista ja jättää ihmisen yksin mielipiteinensä. Entä, jos kukaan ei kysy mitään, pitääkö silloin alkaa evankelioida ympäristöään kysymättä haluaako se kuulla sanomaamme vai ei? – Enemmän taitaa olla siitä kyse, että olisimme valmiita vastaamaan uskomme perusteista silloin kun niitä kysytään ja ne on luonteva esittää. Tarkoitus ei ole varmaankaan, että kristityt tekevät itsestään mahdollisimman vaikeita lähimmäisiä. On hyvä rukoilla, että Jumala avaa tilanteita, jolloin uskon esillä pitäminen on luonnollista. On hyvä valmistautua vastaamaan, kun uskomme perusteita kysytään. Ja jos uskoa riittää, voi Jeesuksesta kertoa iloisesti ja reippaasti ja häpeilemättä oma-aloitteisestikin lyömättä ketään otsaan. Todistuksen voi antaa myös siten, että ei keskity lähimmäisten pahaan, vaan siihen hyvään, jonka on saanut Jeesuksessa kohdata.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä huolta vailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy