Suonette anteeksi, että uutinen on jo puolitoista viikkoa myöhässä muiden työtehtävieni takia. Haluan kuitenkin vielä palata viikon takaiseen keskikesän juhlaan, jonka tunnelma ja puheenvuorot tekivät ainakin minuun lähtemättömän vaikutuksen. Pieni esittäytyminen olisi kuitenkin ehkä paikallaan.

Olen siis Karoliina Rauhio, Kellonkartanon kesäteologi ja -toimittaja. Opiskelen tällä hetkellä Helsingin yliopistossa teologiaa ensimmäistä vuotta. Alun perin olen kotoisin Muhokselta.  Kellonkartanossa minua näkee niin leireillä kuin viikonlopputapahtumissa erilaisissa tehtävissä, mutta päävastuuni on mediapuolella. Jos siis näet jossain kameran tai sen salamavalon, voit olla varma, että minut löytää kameran takaa!

Juhannusjuhlat käynnistyivät perjantaina 23.6. perinteisesti kansanlaulukirkolla, jossa lauloimme kansanlaulusävelmien tahdissa hengellisiä lauluja. Soittajat olivat taitavia, minkä voit kuulla klikkaamalla tästä. Ilta jatkui seuroilla ja makkaran paistolla takapihan kodalla. Ikävä kyllä tänä juhannuksena sää ei oikein suosinut kylmyyden ja sateisuuden takia, mutta eipähän tarvinnut kärsiä hyttysistä.

Lauantaina pääsimme syventymään teologiaan ja innostumaan lähetystyöstä, kun TT Jaakko Lounela ja Maria Vuorma olivat puhumassa Kellonkartanossa. Jaakko Lounela puhui aiheesta ”Jumalalle ei ole yksinäistä ihmistä”. Lounelan mukaan Jumala on toiminut historiassa yhteisöjen ja perheiden kautta. Pelastussuunnitelma on toteutunut nimenomaan perheen, sitten

suvun ja lopulta Israelin kansan kautta. Toisin kuin Vanhassa testamentissa Uudessa testamentissa Jumalan perheeseen kuuluminen ei enää kuitenkaan perustu syntyperään. Seurakunta on perhe, johon ihminen liittyy kasteen kautta. Seurakuntaperheessä Jumala on Isä ja uskovat hänen lapsiaan. Seurakunnan esikuva on oikea perhe, jota seurakunta myös alun perin oli, sillä se muodostui Jeesuksen biologisesta perheestä ja lähimmistä seuraajistaan. Siksi luterilaisessa traditiossa erämaahan erakoitumista ei ole koskaan pidetty kristityn ihanne-elämäntapana, vaan kristityn tulisi pysyä seurakunnassa eli perheessään tekemässä rakkauden tekoja.

Maria Vuorma puolestaan kertoi kokemuksistaan lähetystyöstä Papua Uudessa-Guineassa, jossa hän on työskennellyt yhdessä miehensä Mikko Vuorman kanssa jo neljä vuotta. Koko Maria Vuorman olemuksesta huokui sydämen palo lähetystyötä ja Raamatun käännöstyötä kohtaan. Maailmassa on edelleen paljon kieliä, joilla ei ole sanaakaan Jumalan Sanaa omalla äidinkielellään. Työtä siis on edelleen paljon tehtävänä! Jos olet kiinnostunut lukemaan lisää Vuormien kokemuksista lähetyskentällä, käy lukemassa heidän blogiaan osoitteesta: http://vuormat.blogspot.fi/

Onko sinulla joku juhannusmuisto Kellonkartanosta menneiltä vuosilta? Jaa se ihmeessä kanssamme!

Teksti ja kuvat: Karoliina Rauhio