Kellonkartanon kesän ensimmäisen leiri keräsi ennätyksellisen määrän leiriläisiä, vaikka vielä toukokuussa näytti siltä, ettei koko leiriä voitaisi järjestää.

Kellonkartanossa pidettiin tiistaista keskiviikkoon 9.–10.6. kesän ensimmäinen leiri. Päiväleirinä toteutettu varkkarileiri pidettiin poikkeuksellisesti lähes kokonaan ulkotiloissa.

Varkkarileirin lisäksi kesäkuussa järjestettiin myös 15.–16. päivä kouluikäisten lasten päiväleiri.

Elokuulle kaavaillaan mahdollisesti vielä toista varkkarileiriä.  Kesäkuun leirejä vietetään sekä Kellonkartanon remontin että koronavirusepidemian aiheuttamien poikkeuksellisten järjestelyjen keskellä.

Kokoontumistilana käytettiin pihamaalle pystytettyä telttaa. Aiempina kesinä vähäiselle käytölle jäänyttä alarakennusta taas hyödynnettiin käsienpesupaikkana ja isosten ja ohjaajien kokoontumispaikkana.

– Alarakennuskin osoittautui tosi hyväksi tukikohdaksi, ja sinne saatiin vessat ja käsienpesu toimimaan, kertoo leirivastaava Säde Pokka.

”Tämä on monelle lapselle kesän kohokohta”

Pokka kertoo, että vielä toukokuun alussa oli ajatus, että tänä kesänä leirejä ei voida järjestää lainkaan. Toukokuun edetessä alkoi kuitenkin näyttää siltä, että leirien järjestäminen voisi säädösten puitteissa olla mahdollista ja ulkotiloissa myös suhteellisen turvallista. Pokalle päätöksen leirien järjestämisestä vahvistivat vanhemmilta tulleet kyselyt siitä, eikö Kellonkartanossa kuitenkin voitaisi järjestää tänäkin kesänä leirejä.

– Tuntui, että eihän tätä voi jättää väliin, kun tämä on monelle lapselle kesän kohokohta, jota on odotettu.

Leirin aikana innostunutta palautetta sai myös viidettä kesää Kellonkartanon kesäisäntänä toimiva Heikki Kalliopuska.

– On valtavan hienoa kuulla, että on odotettu ihan hirveästi sitä, että pääsee taas Kellonkartanoon.

Päätös leirien järjestämisestä oli Kalliopuskan mielestä hyvä myös jatkuvuuden kannalta. Hän arvioi, että erityisesti nyt, kun monet muut leirijärjestäjät eivät ole voineet järjestää leirejä, on Kellonkartanon leirien järjestäminen vieläkin tärkeämpää.

– Kyllä tämä on tosi palkitsevaa hommaa, kuten on aina ennenkin ollut, sanoo Kalliopuska.

Tilausta leireille toden totta on, ja siitä kertoo myös leiriläisten määrä: kaikkiaan 36 lasta.

– Pysyttiin juuri ja juuri 50 hengen kokoontumisrajoitusten sisällä, toteaa Pokka. Tiistaina leirillä oli paikalla vetäjä- ja isostiimi mukaan lukien 48 ihmistä. – Sekin oli täsmälleen Jumalan suunnitelma.

Valtavasti etukäteisjärjestelyjä ja -suunnittelua

Leirillä noudatettiin viranomaisten ohjeita koronavirusepidemian leviämisen ehkäisemiseksi. Käsiä pestiin ja desinfioitiin ahkerasti, ja ruokailuissa eväät jaettiin kertakäyttöhanskat käsissä. Turvavälejä pidettiin mahdollisuuksien mukaan: leikeissä vältettiin fyysisiä kontakteja ja opetushetkiä varten penkkeihin merkittiin teipillä istumapaikat.

Remontin vuoksi Kellonkartanon keittiö on pois käytöstä, ja sen vuoksi leirillä ei tarjottu lainkaan lämmintä ruokaa. Retkieväitä tarjoiltiin isosten ja ohjaajien voimin.

– Oli valtavasti etukäteisvalmistelua, että saatiin alarakennukseen laitettua leiritoimisto ja kuljetettua remontin keskeltä kaikki tarvikkeet, mitä tarvitaan. Piti saada teltta pihalle ja kaikki ruokailut mietittyä ihan uusiksi, kuvailee Pokka.

Kalliopuskaa mietityttivät etukäteen leiriohjelman käytännön järjestelyt, kuten se, miten opetuksia voidaan pitää teltassa.

– Ei oikein tiennyt, miten leiri lähtee sujumaan ja mitä huomioon otettavia asioita on. Ja ehkä se, että ei oikein tiennyt, kuinka kauan päiväohjelmassa lopulta menee.

Kalliopuska toteaa ohjelmalle varatun ajan riittäneen lopulta juuri sopivasti.

Leiritunnelmaan päästiin poikkeusoloissakin

17-vuotias Enni Sorvisto oli neljättä kertaa Kellonkartanon leirillä isosena. Miten tämä leiri erosi kokeneen isosen silmissä aiemmista leireistä?

– Esimerkiksi ulkoilua oli paljon enemmän. Minusta oli kivaa, että pääsi enemmän touhuamaan lasten kanssa, Sorvisto kertoo.

Paljoa eroa muihin leireihin ei Sorviston mukaan kuitenkaan ollut.

– Leiriläisiin olisi varmaankin tutustunut paremmin, jos leiri olisi ollut yötä päivää. Mutta koen silti, että täällä oli leirifiilis katossa.

Myös Pokan mukaan leirillä päästiin samaan tunnelmaan kuin Kellonkartanon leireillä yleensäkin. Hän kiittelee leiriläisten olleen hyvillä mielin ja innokkaasti mukana leirillä.

Kalliopuska taas kehuu vetäjä- ja isostiimin olleen niin toimiva, että leiriä oli helppo vetää. Pokka kuvaa leirin ja sen valmisteluiden sujuneen suorastaan ihmeellisen hyvin.

– Näillä leireillä on aivan erityinen Jumalan siunaus. Kaikki asiat järjestyivät. Saatiin teltta, säät suosivat eikä tapahtunut onnettomuuksia tai vahinkoja, Pokka iloitsee.

– Jeesus oli meidän mukanamme. Sellainen tuntu jäi tästä leiristä.

Lähes kokonaan ulkotiloissa toteutetun leirin opetushetket pidettiin pihamaalle pystytetyssä teltassa. Teknisten apuvälineiden puuttuessa leirin opetuksissa hyödynnettiin perinteisiä välineitä, kuten kuvatauluja ja liitutaulua.

Perinteinen saappaanheitto oli yhtenä lajina keskiviikon leiriolympialaisissa.

Koronavirusepidemian vuoksi leirillä kiinnitettiin erityistä huomiota hygieniaan. Ruuaksi tarjottiin retkieväitä, sillä Kellonkartanon keittiö on remontin vuoksi pois käytöstä.

Kepinryöstön pelaaminen saavutti leirillä aiempien vuosien tapaan suuren suosion.

Teksti ja kuvat Maarit Juntti