Kuntouttavien sanojen kirjoittajaleiri järjestettiin jo 20. kerran
Kuntouttavien sanojen kolmipäiväinen kirjoittajaleiri järjestettiin Kellonkartanossa tällä viikolla jo 20. kerran peräkkäin.
Samalla, kun kirjoittajaleiri viettää 20-vuotisjuhlavuottaan, leiriä alusta asti vetänyt kirjoittajaohjaaja Pirkko Böhm-Sallamo juhlii 35-vuotista uraansa kirjoittajaohjaajana. Vuodet ovat vierineet ripeään, sillä kaksi kolmesta leirin vetäjästä on jo nyt edesmennyt.
Myös leirin nimi on ehtinyt muuttua matkan varrella. Ensimmäiselle leirille kaksinkymmentä vuotta sitten osallistui vaivaiset 5 henkilöä, tällä leirillä osallistujia oli reilu 15.
Kunnia leirin ideoimisesta menee Kellonkartanon pitkäaikaiselle vastuunkantajalle ja entiselle Kellonkartanon Ystävät Ry:n puheenjohtajalle Martti Hannulalle. Hannula halusi löytää Kellonkartanolle uusia tapoja toimia. Lisäksi hän tunsi Pirkko Böhm-Sallamon ennestään, joka suostui mielihyvin vetämään leiriä. Idean taustalla oli toki myös muutakin.
Martti Hannula
– Kirjoittaminenhan on parhaimmillaan totuuden etsimistä. Totuus on Jeesus, jolle saa kirjoittaa. Minuun teki syvän vaikutuksen, kun luin vangista, joka oli unessaan tunnustanut syntinsä Jeesukselle kirjoittamalla ne paperille. Se oli niin tavaton kokemus, että vanki tuli uskoon. Kirjoittamalla voi ilmaista itsensä niin Jeesukselle kuin lähimmäiselle. Kirjoittaminen on yksi kanava tulla kuulluksi, Hannula selittää.
Jokainen on tervetullut
Vuodesta 1998 järjestetty kirjoittajaleiri sai nimekseen Martti Hannulan idean mukaisesti ”Jeesukselle saa kirjoittaa”. Nimi ei kuitenkaan säilynyt leirin nimenä, sillä siitä muodostui leirin kannalta taakka. Monet arastelivat osallistumista leirille sen nimen takia.
Silloin Böhm-Sallamo ja silloinen leirin vetäjä Pentti Murto alkoivat ideoida leirille uutta nimeä. Koska leirin nimeen ei voinut laittaa terapiakirjoittaminen-sanaa, jonka käyttö on lailla säädelty, oli keksittävä nimi, joka kuvaisi leirin tarkoitusta yhtä hyvin. Niin leiri sai nimekseen ”Kuntotuttavien sanojen kirjoittajaleiri”. Niin kuin ihminen voi hoitaa kuntoaan kuntosalilla, hän voi myös kirjoittamalla hoitaa mielenterveyttään.
– Kirjoittajaleirin nimeen sisältyy myös hengellisyys. Täällä saa olla kokonaisesti. Ne, jotka tulevat tänne, tietävät, että tämä on kristillinen paikka, vaikka he olisivat täysiä ateisteja, niin heillä on siihen täysi vapaus. Ketään ei suljeta ulkopuolelle. Saa esittää epäileviä ajatuksia ja tuoda oman maailmankatsomuksensa julki. Ihminen saa kertoa omasta elämästään omasta näkökulmastaan niin, että häntä arvostetaan ja hänen tekstiään arvostetaan. Jokaisella ihmisellä on oikeus kertoa omasta elämästään. Se on se pohjaidea, miten tänne tullaan. Jokainen on tervetullut, Böhm-Sallamo sanoo.
Leirin kirjoittajaohjaaja Pirkko Böhm-Sallamo teekupposen ääressä.
Kurssi on kesän kohokohta
Monet kirjoittajaleirin osallistujista ovat osallistuneet leirille jo useita kertoja. Böhn-Sallamon persoona ja palo kirjoittamiseen vetävät vuosi toisensa jälkeen leirille. Leiri voi jopa olla kesän kohokohta.
Useimpien osallistujien haaveena on kirjoittaa elämänkerrallinen kirja. Näin oli myös haastattelemani Tarja Alaluusuan kohdalla.
– Ajattelin tehdä kirjan oman perheeni historiasta. Tämä leiri auttaa pääsemään alkuun. Muistihan on niin lyhyt, että on pakko kirjoittaa ylös tärkeitä asioita. Kirjoittaminen on historian tallentamista, Alaluusua sanoo.
Mikä saa jatkamaan leirin pitämistä?
Kaksikymmentä vuotta kirjoittajaleirejä on pitkä aika. Mikä tekee Kellonkartanon kirjoittajaleireistä niin erityisiä, että Pirkko Böhm-Sallamo haluaa aina vuodesta toiseen olla vetämässä leiriä?
– Ihmisten kohtaaminen ja se, että me olemme täällä leiriolosuhteissa. Me olemme täällä lähellä luontoa ja luonnon keskellä. Ja kun ajattelee tämän talon historiaa, niin me olemme samalla tämän talon historiassa, joka on myöskin hyvin vaikuttava – puhumattakaan siitä hengellisestä perinnöstä, mikä on tämä talon sisällä, mikä Henki täällä liikkuu. Täällä saa nauraa ja itkeä, saa olla hiljaa ja saa puhua. Saa itse valita sen. Ketään ei pakoteta olemaan tietynlainen, vaan sä saat tuoda sen oman aidon itsensä tänne, ja me kaikki iloitsemme siitä, että sä olet se aito oma itsesi ja elämä on tehnyt sinusta tuommosen.
Kiitollinen mieli kaikesta siitä mitä tällä leirillä sai kokea! Monet kohtaamiset ja keskustelut ovat itselleni kuin kirjoja, joista saan ammentaa voimaa, lohtua ja iloa pitkälle tulevaisuuteen.Tätä samaa haluaisin välittää teille jokaiselle leirin aikana kohtaamalleni ”ystävälle” raamatun jakeen sanoin Sefanja 3:17, ”Herra , sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.”
Kiitos, Karoliina, tämä Kellonkartanon sivulla julkaistu kirjoitus on syvällisempi ja tarkempi kuin laatimasi lyhyempi nettilehtiversio. Harmillista kun hakusanan kohdalla oli listassa sukunimeni kirjoitettu väärin (pitää olla BÖHM) – siis m-kirjain lopussa. Koko sukunimi on Böhm-Sallamo. Hyvä, että nostit esille sen, että paikka on kristillinen leirikeskus – siksi siellä on lupa tuoda esille myös hengellisiä asioita, joista monessa muussa paikassa yhteiskunnassamme ei pidetä sopivana puhua. Muistan kuulleeni kerran Kellonkartanon tapahtumassa luennon, jossa puhuja sanoi, että jokaisen ihmisen sisällä on Jumalan kokoinen tila. Useimmat täyttävät tuon tyhjän tilan millä tahansa roskalla. Esitelmän pitäjä oli jopa piirtänyt asiasta kuvan niin, että se heijastettuna silmien eteen jäi syvästi mieleen ja sai pohtimaan asiaa myös omalta kohdalta. Moni ihminen – varmaan jokainen jossakin elämänvaiheessa – on kohdannut vaikeuksia. Usein ne ovat niitä, joiden takia tuo tyhjä tila alkaa ”puhua” ihmisen sisimmässä. Tästä on kysymys, kun ihminen haluaa kirjoittaa – pohjimmiltaan. Hän haluaa kirjoittaa siitä, mikä on kipeintä, koska siitä on vaikea puhua tai sitten kukaan ei jaksa niin pitkää puhetta kuunnella. Siksi koen, että Kellonkartanon kirjoittajaleirit ovat olleet niin ihmeellisellä tavalla hoitavia, kun siellä kurssilaiset saavat olla kokonaisia ihmisiä – ei tarvitse pelätä, olipa elämä kuljettanut miten tahansa – ja Kellonkartanossa uskaltaa myös kysyä ja pohtia asioita, kun se ajattelun lahjakin on ihmiselle annettu. Kiitos, Karoliina, kun tulit leirille tekemään haastattelua ja jaksoit kaikesta aineistosta kiteyttää kokonaisuuden. Sydämellisesti -pirkko Böhm-Sallamo
Kiitos paljon palautteesta! Se auttaa kehittymään aina paremmaksi ja paremmaksi kirjoittajaksi. Myös sukunimi on korjattu hakusanaluetteloon.
Yst.terv. Karoliina