Kellonkartanon päiväleirit- mukavaa yhdessäoloa ja ravitsevaa raamattuopetusta

Päiväleirillä opetusta saavat sekä lapset että aikuiset. Aikaa on myös ulkoleikeille, jos säät sallivat.

Kuluneen kesän kolmantena leirinä järjestettiin 25.–27.6. päiväleiri 4–8-vuotiaille sekä heidän vanhemmilleen ja isovanhemmille. Aiempien leirien tapaan Nooan arkki -teemalla jatkanut leiri keräsi mukavan määrän lapsia ja aikuisia.

Marjatta Tuohinto oli leirillä ensimmäistä kertaa miehensä ja lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoo talon olevan hänelle tuttu jo 60-luvulta asti. Leirille hänet sai lähtemään halu viettää aikaa lastenlasten kanssa mukavan tekemisen äärellä.

– Toiminnallinen, ohjattu leiri on lapsille elämys. Ja täällä on hengellinen viitekehys. Tämä on lapsille tosi turvallinen paikka, Tuohinto pohtii.

Muista leireistä poiketen päiväleiripäivät kestävät aamusta iltapäivään. Yöksi leiriläiset lähtevät koteihinsa. Tuohinto toteaa päiväkoti-ikäisten lastenlastensa olleen nyt sopivassa iässä ensimmäiselle leirille.

– Tällainen päiväleiri on sopivan pituinen ja jättää kotiin lähtiessä jännittyneen odotuksen.

5-vuotiaan pojanpoikansa kanssa leirille lähtenyt Kaisa Hautamäki oli niin ikään ensikertalainen. Kellonkartanon toiminnassa hän on kuitenkin ollut aktiivisesti mukana niin järjestämässä kuin osallistumassakin. Eläköityneenä äidinkielen opettajana hän on esitelmöinyt mm. kielten synnystä ja opettanut Suomen kieltä.

– Kellonkartanosta on tullut Hautamäen perheelle hengellinen koti, hän kertoo.

Hautamäki sanoo pitäneensä viime syksyn ja talven aikana pojanpojalleen mummapäivinä raamattutuokioita, jotka ovat olleet lapselle mieluisia. Hän kehuu päiväleirin toimineen luonnollisena jatkumona lapsenlapsensa perehdyttämisessä Raamattuun.

– Lapsi on kiinnostunut Raamatun kertomuksista ja luomisesta ja kaikkeen siihen liittyvästä, näistä suurista kertomuksista. Nooan arkki -teema oli mahtava, se kiinnostaa aina lapsia. Teemoista ei tiedetty etukäteen ja oli positiivinen yllätys, että yksi suurista Raamatun alkukertomuksista otettiin teemaksi.

Väljyyttä päivissä – hengähdystaukoja aikuisillekin

Päiväleirillä Nooan arkkiin päästiin konkreettisestikin: Ilo-huoneeseen rakennettuun arkkiin lapset ryömivät pahvilaatikkotunnelia pitkin. Leirillä askarrellut naamarit pääsivät käyttöön, kun erinäköiset ja -kokoiset eläimet nousivat pareittain arkkiin. Sisällä arkissa luotiin sadeäänimaisemia lasten askartelemilla jogurttipurkki – sadesoittimilla.

Tuohinto ja Hautamäki kiittävät tapaa, jolla leirin teema kulki mukana askarteluissa ja viimeisenä päivänä rastiradalla. He sanovat olevansa tyytyväisiä leirin ohjelmaan, jossa myös aikuiset pääsivät osallistumaan.

– Ohjelma oli hyvin järjestetty ja oli hyvin aikaa leikkiä. Päivissä oli väljyyttä, kuvailee Tuohinto.

Myös Hautamäki kehuu leiriohjelman monipuolisuutta.

– Pojat varsinkin, ja miksei tytötkin, ovat energisiä. Istumisen ja paikallaan leikkimisen lomassa oli sopivasti liikunnallista ohjelmaa sekä lapsille että vanhuksille, hän sanoo.

Vauhtia leirillä riitti. Lapset pääsivät purkamaan energiaa ulkoleikkien ja -pelien parissa. Samaan aikaan järjestettiin raamattuopetushetkiä vanhemmille ja isovanhemmille.

Ajatustenvaihto toisten aikuisten kanssa oli tärkeää, sanovat Hautamäki ja Tuohinto.

– Mentiin syrjään keskustelemaan eri asioista ja tutkimaan Raamattua. Se oli virkistävä tauko ihanan melun ja sekamelskan keskellä. Mutta kaaoksenkin keskellä järjestys on säilynyt, Hautamäki toteaa.

”Antakaa lasten tulla minun tyköni” 

Aikuisten opetushetkissä pohdittiin Nooa-teeman lisäksi vanhempien ja isovanhempien roolia lasten tutustuttamisessa Jeesukseen. Hautamäki toteaa, että vanhempien ja isovanhempien merkitys korostuu, koska päiväkodeissa ja kouluissa puhutaan Jeesuksesta ja Jumalasta yhä vähemmän.

– Sanoihan Jeesus, että antakaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä. Vanhemmilla ja isovanhemmilla on tärkeä tehtävä tuoda lapset sanan kuuloon ja Jeesuksen luokse, Hautamäki pohtii.

Raamatullisen opetuksen löytämisen Hautamäki toteaa käyneen yhä vaikeammaksi. Kellonkartanon hän sanoo olevan ainutlaatuinen paikka. Sen messuissakin saa kuulla Raamatullista opetusta.

– En tarkoita, etteikö näin voisi olla muissakin kristillisissä yhteisöissä, mutta jos ajatellaan kirkkoa yleisesti, niin vähän ohkaiseksi toiminta ja raamattuopetus ovat menneet.

Päiväleirillä lapset ovat Hautamäen mukaan saaneet pätevää, lapsen tasoista raamattuopetusta. Sen hän sanoo olevan Kellonkartanon parasta antia.

– On palkitsevaa ja ihanaa, että on paikka, mihin voi tuoda lapsia sanan kuuloon, Hautamäki iloitsee – saimme täällä mahtavaa raamattuopetusta, opetuslapseuttamista ja ravintoa.

Ikimuistoinen leiri osaavien ohjaajien johdolla

Tuohinto ja Hautamäki kertovat viihtyneensä leirillä. Hautamäki sanoo pojanpoikansa viihtyneen niin, ettei häntä meinattu leirin päätteeksi saada edes kotimatkalle.

Molemmat naiset kiittelevät leirin vetäjien työtä leirin järjestämisessä.

– Kuvaava sana on luonnikkuus. Ei ole tekemällä tehtyä, vaan ollaan kaikki yhdessä. On yhteisöllisyyttä ja hyvä henki. Vetäjätiimi puhaltaa yhteen hiileen. On yhdessä tekemisen meininki, kertoo Tuohinto.

Leiristä vastaava Säde Pokka saa Tuohinnolta ja Hautamäeltä kiitoksen leirin suunnittelusta ja ohjelmien johtamisesta.

– Säde huomioi hienolla tavalla lapset ja lapsi hahmotti heti kuka johtaa, sanoo Tuohinto.

Leiripäivien olivat unohtumattomat. Niin lapset kuin aikuisetkin saivat rakentua ja virkistyä yhdessä Jeesuksen kanssa, Hautamäki sanoo – ensi kesänä uudelleen, jHs. ja jos me elämme!

 

Lapset haastattelussa

1. Oletko ollut aiemmin Kellonkartanossa leirillä?

2. Mikä oli kaikkein kivointa tällä leirillä?

3. Opitko Nooasta jotakin uutta?

Alma, 6 vuotta:

1. Joo, kolme kertaa.

2. Hyppiminen hyppynarulla.

3. Opin. Arkki [Ilo-huoneessa] jäi mieleen.

Sara, 8 vuotta:

1. En leirillä, mutta muuten.

2. Ehkä myrskymaalaus, kivien maalaus ja hyppynarulla hyppiminen.

3. Että maailmassa on ollut sellainen vedenpaisumus.

Joonas, 5 vuotta:

1. Ei leirillä. Paitsi eilen ja toissa päivänä.

2. Kaikki. Ja hiekkalaatikko.

3. Opin. Myrsky ja se arkki millä mentiin sen läpi.

 

-Maarit Juntti-

Kellonkartanon kesätoimittaja