Huomasin eräänä päivänä miettiväni mitä kaikkea kesältä haluaisin? Katselin eri kesäkurssivaihtoehtoja, löytyisikö mitään sellaista jonne voisin lähteä ihan yksin.
Työpöytäni ääressä selailin eri paikkoja. ”Kuntouttavien sanojen kirjoittajaleiri Kellonkartanossa”, se ”kolahti” monien muiden kurssivaihtoehtojen joukosta ylitse muiden. Olinhan ollut tämän opettajan, Pirkko Böhmin, ohjauksessa Kellossa kerran aiemminkin, monia vuosia sitten. Tiesin, että hänellä on taitoa ja tietoa, juuri sitä mikä voisi saada minussakin aukeamaan jotain sellaista, jota olin jo kauan kaivannut. Hiljaisena toiveena ajatus, niin kuin sanassa sanotaan:
”Katso nyt se puhkeaa kukkaan etkö sitä huomaa.”
Perillä Kellonkartanon idyllisessä miljöössä. Uusia ystäviä, sanoja, kuvia, iloa, tutustumista, jakamista, erilaisuutta, sielunhoitoa, kodin lämpöä, opetusta, oppimista, hiljentymistä omien hiljaisten äänien ja kokemusten edessä, kyyneleitä, puhdistumista, uutta voimaa, nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Tätä ja paljon muuta tuo kurssi antoi, enemmän kuin osasin edes toivoa!
Jumalan täydellistä johdatusta! Eikä ollut sattumaa saadessani majoituksen huoneesta, jonka ovessa oli kyltissä kolme kirjainta:
”ILO”.
Syvällistä jälleennäkemisen herkkää ystävyysiloa, yllätyksellisestä kohtaamisesta, me kaksi eri elämäntilanteessa olevaa naista, kuin kaksi pitkään erossa ollutta sisarusta! Onnentunnetta löytymisestä ja tien löytämisestä oman sisimpäni sielun syviin eri kerroksiin, johon auttaja sai kosketuspinnan minulle pohtijalle. Oikeaan aikaan, juuri oikealla hetkellä tapahtuu Jumalan täydelliset suunnitelmat. Minua kutsutaan… saan astua Mestarini vastaanotolle!
Yön hiljaisina tunteina edessäni on kuin juhlapöytä juhlasalissa katettuna vain minua varten. Kuulen ikään kuin laulun korvissani:
Minä tulin sinua varten, jota jouluna paleltaa,
minä synnyin talliin ja seimeen, voin sinua rakastaa.
Minä tulin sinua varten, jolla ei ole ystävää,
minä tulin sinua varten, saatan sinua ymmärtää.
Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt,
sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt.
Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion,
sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on.
Saan vuodattaa tuskani, kyyneleeni Hänen edessään. Kuin syntinen nainen sain Herrani edessä armahduksen, armollisen Vapahtajani edessä. Sain kokea taivaallista rakkautta. Tulla kuulluksi, tulla hoidetuksi, tulla nähdyksi, riisutuksi, mutta myös vaatetetuksi.
Ennen kaikkea Hänen vastaanotollaan ei tunneta kiirettä. Hän on jokaista ihmistä, minua ja sinua varten. Hänen hoitonsa on kokonaisvaltaista. Silloin tajusin jotain tärkeää, sielunhoidosta. Miksi, tämä kaikki juuri minun kohdalleni, ilman ansioita?
-Kaarina Eskola-
