Hirsiseinien suojista vastuuseen

13-vuotiaana seisoin jyhkeän kartanon pihalla ensimmäistä kertaa. Oli alkamassa nuortenleiri, ja minä olin ollut seurakuntalainen kolme vuotta. Kasteessa saamani uskon lahja alkoi kasvaa, kun minua kutsuttiin rohkeasti Vapahtajan seuraan. Yläkoululaisena Vapahtaja kutsui kantamaan suurempaa vastuuta evankeliumin esilläpitämisessä.

Kuulun siihen joukkoon Oulun seudun kristittyjä, jolle Kartanon hirsiseinät ovat tuttu näky. Armeijavuoden jälkeinen kesäisännyys vuonna 2011 opetti paljon. Silloin ymmärsin paremmin, mikä merkitys paikalla on ollut ja edelleen on nuorten kasvattajana sekä lähetysrakkauden levittäjänä.

Kellonkartano on ylisukupolvinen rukousvastaus. Se on Jumalan vastaus 1960-luvun nuortenjoukon hartaisiin rukouksiin. Saatiin kokoontumispaikka, jossa Sanan lukeminen ja rukous saisivat hallita. Rakennus on yli 100-vuotias, ja sen hengellinen toiminta on jatkunut yli puoli vuosisataa. Tarinoita on monta.

Sen hirsien välissä asustaa lähetysvirus, joka on perin tarttuvaa sorttia. Tätä teoriaa lymyilevästä viruksesta sai eräs toiminnanjohtajakin kummastella. Sukupolvet ovat saaneet lähettää keskuudestaan lähtijöitä. Näitäkin tarinoita on monta. Mitä lähettäjän tai lähtijän vastuu sinulle merkitsee?

Kartanossa moni on kokenut ihmisille niin tyypillisten raja-aitojen menettävän merkityksensä. On järjestöjä ja tunnustuskuntia, mutta yksi on Herra. Rauhallinen luterilaispohjainen herätyskristillisyys on osoittautunut kestäväksi perustaksi nuorelle sukupolvelle. Kartanon ehtoolliskirkossa eri-ikäiset ystävät saavat kuulla sanat: “Sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”.

Lukijaa ei tarvitse muistuttaa siitä kaikesta levottomuudesta, jota maailmalta kantautuu olohuoneisiimme. On olemassa useammanlaista muutosta: hyvää ja rakentavaa, mutta yhtälailla pahaa ja hajottavaa. Sielunvihollisen nimi on sanatarkasti käännettynä ‘hajottaja’ tai ‘erilleen heittäjä’, (diabolos). Monet erimielisyydet ja ristiriidat tulevat keskuuteemme siitä, ettemme ole vielä oivaltaneet Johannes Kastajan tavoin: “Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä” (Joh. 3:30).

Levottomuuden keskellä kristittyjä kutsutaan pitäytymään entistä vahvemmin siihen, mikä on olennaista. Voidaksemme olla lähdeihmisiä, joiden luona uskalletaan olla aitoja ja tarvitsevia, meidän on opiskeltava Jeesuksen persoonan salaisuutta. Tästä salaisuudesta myös eräs herätysliikevaikuttajamme Per Wallendorff hyvin mielellään opetti.

Joulun lähestyessä voimme muistella ennustusta erikoisesta lapsesta, jonka hartioilla lepää herraus (Jes. 9:5). Hänellä on neljä suurta nimeä. Niistä yksi on ‘Rauhanruhtinas’. Jo ennen varsinaisen tehtävänsä alkua tuo pieni lapsi säteili rauhaa tälle ahdistetulle maailmalle. Hänestä varttui todellinen rauhantekijä.

Myös monet kansainvälistä suojelua hakevat lähimmäisemme ovat vakuuttuneet Hänen olevan syvimmän mahdollisen rauhan antaja. Kartano on kutsunut näitä kaukaa saapuneita lähimmäisiä leireille ja jumalanpalveluksiin. Moni on tahtonut ottaa kasteen. Ystäväjoukko on näin kansainvälistynyt, ja Ilmestyskirjan sanat ovat saaneet uudenlaista konkretiaa: “[…] sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista” (Ilm. 5:9b).

Kesäkuukausien kynnyksellä Kartanon väki on tavannut kokoontua herättelemään lahjaksi saatua kokoontumispaikkaansa uuteen toimintakauteen. Jos Herra suo, niin tapahtuu myös ensi keväänä. Jospa olisi sinunkin aikasi vierailla vanhojen hirsiseinien suojissa? Saatat kohdata ystäviä ja Ystävän.

Niko Seppä
pastori, julistustyöntekijä
Rovaniemi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *