Kellonkartanon kristillinen kurssikeskus

Tuokiokuvia Kellonkartanosta_kirjoittajaleiri 2019

Pysäköintimerkki,

ei vain autoilijoille.

Kaiken kiireenkin keskellä on hyvä pysähtyä.

Antaa tilaa Jumalan puhua.

Risti ja sen vieressä penkki,

Ristin juurelle saan heittää kaiken sen mikä painaa.

Levähtää,

ja jatkaa matkaa uudelleen.

Valkoiset ruusut ja piikit,

Puhdas ihminen,

syntinsä anteeksi saanut, tuoksukin sen kertoo.

Lapsuudessa,

ihanan tuoksuva raja-aita kodin ja naapurin välillä.

Piikit,

Jeesuksen orjantappurakruunu,

minun tähteni pistävä kipu.

Puut ja linnunpönttö,

kuvaavat minulle suojassa oloa. Kotia, joka on

taivaassa.

Kivi,

luo kestävän perustan,

tuo kallisarvoinen kulmakivi.

Itkumuurilla kohtasin Herran …tänä kesänä.

Verkko,
Minä teen teistä ihmisten kalastajia.

Hiekkalaatikko ja leikkikalut,
Työmaa.
Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.
Meillä kaikilla, minullakin, on erilaisia työkaluja,
kaikkia tarvitaan hengelliselläkin työsaralla.

Vihreä niitty,
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.

Portti,
Ahtaasta portista Jumalan valtakuntaan.

Kellonkartanon päärakennus,
Jumalan työ ihmisten hyväksi.

Kasvimaa,
Uuden elämän alku.

Luiska
…sitä pitkin esteetön kulku.

-Kaarina Eskola-

Palava pensas

Kolmen päivämatkan päässä
löytyi hiljainen niitty.

Heinän ja horsman kuuntelevassa tuulessa
pysähdyn itseni juurelle –

mieli on täynnä
lähdön ja luopumisen siiveniskuja
yksitellen varisevia muistoja
hyvästelyn ovenkolahduksia,

multaisella pientareella
lakastuvien korsien keskellä
jo niin lähellä maaksi tulemista
joku huutaa nimeäni
ja äkkiä korret roihahtavat liekkiin,

mutta tuli ei kuluta niitä.

Tuuli on avannut pilvipergamentit
ja haravoi unohtuneita sanoja taivaalta,

nämä sanat minä tunnen,
niissä on Jumalan lupausten avara maisema.

-Eila Kela-

 

Kutsuttu

Taivaalle ripustetut sanat haalistuvat,

nimeni ääriviivat katoavat hämärään.

Nälästä sokeana

tunnustelen kasvojasi

merenpuoleisessa huoneessa.

Rakas, Sinä sanot

ja minä liityn taas kansaan

nimeltä kutsuttuun.

-Eila Kela-