Nuori opis­ke­lijapari Saara ja Heikki Kalliopuska kirjoittaa ko­ke­muksistaan Kellonkartanon kesätyöntekijöinä. Tällä hetkellä he ovat avustamassa Pirkko ja Elias Saidia seurakuntatyössä Haifassa Israelissa.

Kesä 2016 on ollut Kellonkartanon osalta enemmän kuin vauh­dikas. Kartano on ollut leiri-, juhla- ja kurssikäytössä lä­hes kesän jokaisena viikkona, mikä kertoo ennen kaikkea pai­kan kallisarvoisuudesta ja tärkeydestä hengellisen työn tapahtumapaikkana. Heikki on toiminut kesäisäntänä eri­tyi­sesti leirien osalta ja Saara on ollut lastenleirien mu­siik­ki­vie­raa­na sekä muutamalla leirillä erilaisissa vastuutehtävissä. Kiitollisena saamme todeta, että kulunut kesä on ollut Ju­ma­lan hyviä siunauksia täynnä ja että Kellonkartanossa työs­kentely on tuntunut etuoikeudelta.

Lastenleirit alkoivat kesäkuussa tutustumalla kuningas Daavidiin. Pienten lasten päiväleiri, lastenleiri sekä varhaisnuorten leiri kuluivat Daavidin elämään tutustuessa musiikin, näytelmien, aktiviteettien ja Raamattuopetusten parissa. Kolmepäiväiset leirit olivat hienoja kokemuksia Jumalan siunatessa meitä hyvillä säillä ja varjellessa meidät kaikenlaisilta vahingoilta. Loppukesästä pääsimme vielä var­hais­nuorten kanssa musiikki- ja medialeirille teemanamme Efesolaiskirjeestä löytyvä Jumalan tais­te­lu­varustus. Musiikkipuolesta vastasimme me ja mediapuolen osalta koko leirin yhteistyönä syntyi upea lyhytelokuva Kalle Hautamäen ammattilaisohjauksessa.

Koko kesän ajan saimme tehdä työtä erinomaisen vetäjä- ja isosporukan kanssa. Näin Kellonkartanon kesätoiminta palvelee myös 15–20 -vuotiaiden isosten tärkeänä hengellisen kasvun ja vastuun ot­ta­mi­sen harjoituspaikkana. Näiden samojen nuorten kanssa saimme erikseen leireillä touko- ja heinä­kuus­sa. Melontaleiriksi lanseeratulla heinäkuun nuortenleirillä pääsimme nauttimaan Kellonkartanon uudesta aluevaltauksesta kahden intiaanikanootin ja kolmen kajakin kera.

Kesään mahtui myös hieman yllättävämpiä tapahtumia. Kellonkartanossa järjestettiin hieno ja suu­ren osanottajajoukon kerännyt maahanmuuttajaleiri hyvin eri aikoina Suomeen saapuneille pa­ko­lai­sil­le. Tämän antoisan leirin jälkeen jatkoimme hieman pienemmällä porukalla suomen kielen ja ko­tou­tumisen kurssin merkeissä. Tasokkaan suomen kielen opetuksen lisäksi saimme olla tarjoamassa kris­tityiksi kääntyneille turvapaikanhakijoille seurakuntayhteyden niin maanmiestensä kuin suo­ma­lais­tenkin kanssa. Osa turvapaikanhakijoista oli leirien lisäksi sunnuntaisin vakiovieraana Kartanon kir­koissa. On ollut tärkeää, että Kellonkartano on avannut ovensa näille levottomuuksien keskeltä tulleille ihmisille tarjoten samalla tilaisuuden kuulla syntiemme sovituksesta ja armosta.

Rukouksemme on, että Kellonkartano saa tulevaisuudessakin toimia lämpimänä ja kotoisana paik­ka­na eri ikäsille ja eri taustoista tuleville ihmisille.

Terveisin, Heikki & Saara