Jotta kukaan ei jäisi hengellisesti heitteille kasteen jälkeen

Haastattelussa pyöreitään pian juhliva lapsityöntekijä Juhani Seppänen

Juhani Seppänen syntyi Oulussa 8. heinäkuuta 1948  – siis vain muutamaa päivää vaille 70 vuotta sitten. Täten tulevana sunnuntaina Kellonkartano pukeutuu juhla-asuunsa, kun Seppänen juhlistaa niin pyöreitä vuosiaan kuin elämäntyötään lasten parissa Kartanon kirkon yhteydessä pidettävässä pyhäkoulukonsertissa. Juhlapaikan valinta oli Seppäselle helppoa, sillä hän haluaa konsertin kautta antaa tunnustusta Kellonkartanon pitkälle pyhäkouluperinteelle. Edelleen Kellonkartanossa järjestetään joka sunnuntai saarnan yhteydessä pyhäkoulu.

− Kellonkartanon pyhäkoulutyö on aarre, josta kannattaa pitää kiinni, Seppänen sanoo.

Kouluvierailuilla kuin kotonaan

Kun Seppänen aloitti vuonna 1981 kouluissa vierailemisen, hän kuljetti mukanaan Kellonkartanon pyhäkoulun kuva-arkistoista koottua materiaalia. Kuvat olivat tulleet Seppäselle tutuiksi, kun hän työskenteli vuosina 1977–81 Kellonkartanon isäntänä. Kuvat ja laululeikit ovat hänen mukaansa oivallinen tapa tehdä Jeesus ja Raamattu lapsille tutuiksi.

Kouluvierailut saivat uutta vauhtia, kun vuonna 2000 Seppänen ryhtyi viemään kouluihin Aili Konttisen ja Martti Simojoen kirjoittamaa sekä Maija Karman kuvittamaa Ystävä sä lapsien -kirjaa, johon on koottuna keskeisimmät Raamatun kertomukset. Kirja on uudistettu versio Seppäsen kouluaikaisesta Ystävä sä lapsien: alakansakoulun raamatunhistoria -koulukirjasta. Vuosien 2000–2007 aikana kirjaa jaettiin koululaisille yhteensä 20 700 kappaletta. Seppäsen oma kirja Jumalan kämmenellä puolestaan ilmestyi vuonna 2009, ja sitä on jaettu tähän mennessä koululaisille noin 30 000 kappaletta.

Seppänen jäi eläkkeelle Suomen Raamattuopiston Säätiön palkkalistoilta vuonna 2011. Työ kuitenkin jatkuu edelleen vapaaehtoisena lapsityöntekijänä, sillä Seppänen vierailee kouluissa mahdollisuuksien mukaan. Työnsä jatkamisessa häntä motivoivat Jeesuksen sanat (Luuk. 9:48): Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri.

− Jeesuksen sanoissa piilee Jumalan salaisuus, jota me emme ihmisjärjellä pysty käsittämään. Silti tai ehkä juuri sen takia minusta on aina tuntunut kouluvierailuilla siltä, kuin olisin tullut kotiin.

Jumalan kämmenellä jo syntymästä lähtien

Hengellisen lapsityön kutsun Seppänen on saanut jo äidinmaidossa, sillä hänen äitinsä oli pyhäkouluopettaja. Seppänen itse aloitti pyhäkoulun opettajana heti rippikoulun jälkeen. Kotoaan hän sai vahvan kristillisen kasvatuksen; äiti opetti hengellisiä lauluja ja isä luki joka sunnuntai saarnakirjaa, sillä perhe ei pitkän välimatkan takia pystynyt osallistumaan jumalanpalvelukseen.  

− Olen saanut asua Jumalan kämmenellä jo elämäni ensimmäisestä päivästä alkaen. Syntymäpäiväni on samalla myös kastepäiväni. Sairaalaan oli nimittäin kutsuttu pappi hätäkastamaan pienet keskosvauvat, ja äitini pyysi papilta, että tämä kastaisi samalla myös minut, Seppänen sanoo.

Jumalan kämmenellä on ollut turvallista matkata elämän taipaleella. Seppänen luottaa siihen, että elämän päivät ovat Jumalan käsissä. Konkarilapsityöntekijällä riittää kuitenkin edelleen unelmia ja haaveita:

− Olisi hienoa saada Jumalan kämmenellä -kirjasta värikuvapainos ja nähdä sen leviävän niin kouluissa kuin seurakunnissa kulovalkean tavoin. Niin kukaan ei jäisi hengellisesti heitteille kasteen jälkeen vaan saisi katsella Jumalan suuri tekoja Vapahtajassamme Jeesuksessa, Seppänen sanoo. 

Teksti ja kuvat: Karoliina Rauhio-Pokka

 

Timo Junkkaala avajaisten puheessaan: Historiallisesti ei ole mitenkään outoa, että kirkko luopuu perusteistaan

”Tänä aikana moni herätyskristitty harkitsee Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta eroamista koska katsoo sen luopuvan perustastaan eli Jumalan sanasta. On kuitenkin virheellistä kuvitella, ettei kirkolla olisi ollut ennenkin vaikeita – jopa luopumuksen – aikoja. Kirkon perusongelma on nimittäin se, että sillä on jäseninään syntisiä ihmisiä.” Lue koko juttu täältä.

Viikonloppuna vietettiin Kellonkartanon kesäavajaisia. Puhujavieraana oli Suomen Raamattuopiston Säätiön entinen toiminnanjohtaja, teologian tohtori, Timo Junkkaala, joka puhui toisella luennollaan näkyvän ja näkymättömän kirkon suhteesta (yllä olevan linkin kautta lisää aiheesta). 

Tuleva kesä tuo tullessaan runsaasti kaikenikäisille suunnattuja leirejä ja kursseja, ehtoollisjumalanpalveluksia ja muita tapahtumia – nuorille aikuisille ja opiskelijoille suunnattuja Kello-iltoja unohtamatta. Tule Sinäkin mukaan Kellonkartanon toimintaan! 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat: Karoliina Rauhio

 

Kellonkartanossa jopa herätysliikerajat ylittyvät

Eilen oli historiallinen päivä, kun neljä viidesläistä järjestöä – Koululais- ja opiskelijalähetys (OPKO), Suomen Raamattuopisto, Kansalähetys ja Kylväjä – viettivät yhteisiä työntekijäpäiviään Helsingin saaristossa rukoillen, keskustellen ja Viisikielistä laulaen. Myös Kellonkartanosta oli työntekijäedustus päivillä.

Päivien kansainvälisenä puhujavieraana oli Lindsay Brown, joka on toiminut mm. kansainvälisen opiskelijajärjestön (IFES) ja Lausanne-liikkeen kansainvälisenä johtajana. Brown puhui päivillä evankelioimisesta ja siihen liittyvistä haasteista nykypäivänä.  Evankelioimisen näkökulmasta Brown piti erityisen tärkeänä, että kristititty ei elä kristittynä vain sunnuntaisin käydessään kirkossa vaan aina, kaikkialla ja kaikkina aikoina. Usko ei siis ole mikään elämän erillinen lohko, vaan sen tulisi Brownin mukaan läpäistä kaikki elämän eri osa-alueet, sillä kristityn koko elämä todistaa Kristuksesta. Täten myös työntekijäpäivien voi ajatella todistavan kristittyjen keskinäistä yhteyttä ja siten myös Kristusta (Joh. 17:21). 

Vaikka päivä oli historiallinen, oli ilo huomata, että historiaa tapahtuu  myös paljon lähempänä kuin arvaakaan – Kellonkartanossa. Kellonkartanossa ei nimittäin ylitetä ainoastaan järjestö- vaan jopa herätysliike- ja kirkkokuntarajoja. Kellonkartano kokoaa Oulun seudulla kristittyjä viidesläisen herätysliikkeen lisäksi useista muista herätysliikkeistä ja vapaista suunnista. Voisiko Kellonkartano siis toimia suunnannäyttäjänä tai tienviitoittana herätysliikkeiden ja eri järjestöjen välisen yhteistyön syventämisessä? On myös tärkeää huomata, että yhteyttä luovat ennen kaikkea ihmiset. Kiitos siis juuri sinulle, että olet tehnyt yhteistyön ja yhteyden mahdolliseksi! Se auttaa myös kutsumaan mukaan heitä, joille uskon asiat ovat vieraita. 

Siunausta viikkoosi toivottaen
Karoliina Rauhio

P.S. Ensi viikonloppuna on Kellonkartanon toimintakauden avajaiset. Jospa meistä jokainen ottaisi haasteekseen kutsua paikalle edes yhden sellaisen ihmisen, joka ei ole aiemmin käynyt Kellonkartanossa?

Jeesus - hyvä paimen

Jeesus – kristinuskon ydin

Marian hyvä osa = Jeesus

Muistatko Raamatusta kertomuksen, jossa Maria lepäsi Jeesuksen jalkojen juuressa? Marian vanhempi sisar, Martta, teki samaan aikaan kovasti töitä palvellakseen Jeesusta. Tässä kertomuksessa on jotain, minkä tulisi painua sydämeen.
Lue koko artikkeli ->