Kellonkartanon leirikesä lähti käyntiin lasten- ja varhaisnuorten leireillä

Kun kesäkuu koittaa, tietää se kahta asiaa: on Kellonkartanon lasten- ja varhaisnuorten leirien ja hyttysten aika.

Kirkko on unohtanut Jeesuksen

Kirkon pitäisi pysyä Raamatussa ja julistaa pelastusta, sanovat herätysliikkeiden konservatiivit.

Kirkon tehtävä

Kirkon tehtävä on tuottaa Jumalalle kunniaa.

Koko luomakunta – ihminen mukaan lukien – on olemassa, jotta Jumalaa ylistettäisiin ja kunnioitettaisiin. Tätä tehtävää varten meidät on luotu ja sielumme löytää levon kun se on yhteydessä Kaikkivaltiaaseen.

Se tapahtuu muun muassa siten, että kirkko instituutiona ja kukin henkilökohtaisesti pitää arvossa Jumalan Raamatussa ilmoittamaa tahtoa, että opetamme ja elämme sen mukaisesti. Kunnioitamme Jumalaa kun kerromme hänen teoistaan Jeesuksessa ja toteutamme hänen antamaa lähetyskäskyä: teemme kaikista kansoista opetuslapsia ja julistamme evankeliumia syntien anteeksiantamiseksi.

Kirkon tehtävä on auttaa ihmisiä uskoon

Jeesus sanoi: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” (Matt. 16:26). Jeesus kuvaa ihmistä sieluna, joka voi pelastua tai hukkua. Taivas ja kadotus on totta. Jokainen maan päälle syntynyt ihminen – myös minä ja sinä – vietämme ikuisuutemme taivaassa tai kadotuksessa.

Jeesus on tullut pelastamaan meitä. Hän valmisti moitteettomalla elämällään, ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan pelastuksen. Kun otamme sen uskossa vastaan, pelastumme.

Kirkon ja jokaisen kristityn tehtävä on auttaa ihmisiä uskoon. Ei se ole mieletön, joka tekee uhrauksia toisten pelastumisen tähden. Mieletön on se, joka luulee, että tämä elämä on kaikki, ei pelasta omaa sieluaan eikä tee voitavaansa edes joidenkin ikuisten sielujen pelastamiseksi.

Tämä artikkeli on lyhennelmä kirjoituksesta osoitteessa: http://mikatuovinen.net/tag/kirkon-tehtava/

Lupaako Jumala liikoja?

Raamattu sisältää runsaasti erilaisia lupauksia. Yksi niistä on lupaus Jumalan huolenpidosta. Moni voi kuitenkin hyvällä syyllä kysyä, onko Jumalan huolenpito todella toteutunut hänen elämässään, kun hiuskarvoja pudonnut tukkokaupalla. Lupaako Jumala siis liikoja? Mitä hänen huolenpitonsa tarkoittaa?

Ihminen ajattelee luonnostaan Jumalan huolenpidon, siunauksen ja suosiollisuuden ihmistä kohtaan näkyvän ajallisena hyvänä ja menestyksenä. Näin voi toki toisinaan olla, sillä Raamattu sisältää runsaasti esimerkkejä ihmisistä, joiden kohdalla Jumalan siunaus on näkynyt nimenomaan ulkoisena hyvänä.

− Raamatusta ei kuitenkaan voi vetää menestysteologialle tyypillistä johtopäätöstä siitä, että Jumalan siunaus ilmenisi aina ulkoisena hyvä. Raamattu nimittäin kertoo lukuisista Jumalalle mieluisista miehistä ja naisista, jotka joutuvat kärsimään paljon vaivaa ja puutetta, sanoi Suomen Raamattuopiston Säätiön julistustyönjohtaja Petri Kortelahti Elojuhlissa 11.−12.8 pitämässään puheessa.

Jumalan lain noudattamisessa ajatellaan usein piilevän ajallinen siunaus. Tämä usein pitääkin paikkaansa, sillä Jumalan laki on elämän oma laki, Kortelahti muistutti. Joosef on kuitenkin oivallinen esimerkki siitä, miten lain noudattaminen voi johtaa myös ikäviin seurauksiin: Joosef joutui vankilaan kieltäydyttyään aviorikoksesta Potifarin vaimon kanssa (1. Moos. 39).

Samoin Jumalan huolenpito mielletään usein ihmisen ajallisten tarpeiden täyttämisenä. Jumalan huolenpidolla on kuitenkin Kortelahden mukaan syvällisempi merkitys.

− Jumalaa tahtoo meidät ensisijaisesti perille Taivaaseen, ja siksi hän katsoo aina meidän elämäämme ikuisuusperspektiivistä. Hän ei siis välttämättä anna meille sitä, mitä haluamme vaan sen, mitä tarvitsemme. Me ihmiset usein näemme elämämme samalla tavalla kuin katsoisimme ryijyä nurjalta puolelta. Jumala taas näkee elämämme sen oikealta puolelta.

Jumalan huolenpitoon luottamisessa on kysymys Jumalaan luottamisessa kaikessa. Jumala ottaa ja antaa mutta aina ihmisen parhaaksi. 

− Koska Jumala on meidän puolellamme, meidän ei tarvitse murehtia mistään. Eilisen erheet saamme uskoa anteeksi. Huomista puolestaan ei ole eikä ehkä koskaan tule ainakaan sellaisena, kuin me sen kuvittelemme. Todellisuutta ei tarvitse kuitenkaan kieltää, sillä ihmisillä on todellisia murheita ja huolia. Jokaiselle päivälle kuitenkin riittävät sen omat murheet.

Koska ihmiset ovat sidottuja ajalliseen elämään, on usein vaikeaa nähdä ikuisuusnäkökulmaa. Maailman rikkaudet ovat kuitenkin katoavia.

− Vanha viisaus kuuluu: ruumispuvussa ei ole taskuja. On tämä tyhjänpäiväinen retki, jota myös elämäksi kutsutaan, jos kaikki todella olisi tässä. Onneksi meillä on ikuisen toivon Jumala. Jos Jumala ei ole näköpiirissä, kaikki on pilalla; silloin puuttuu toivo, sillä arvokkain asia on saada olla Jumalan lapsi, Kortelahti sanoi.

Teksti ja kuva: Karoliina Rauhio-Pokka

 


Haluatko kuulla lisää Elojuhlien puheenaiheista? Lue Kortelahden ajatuksian levosta ja jaksamisesta klikkaamalla tästä.