Eilen oli historiallinen päivä, kun neljä viidesläistä järjestöä – Koululais- ja opiskelijalähetys (OPKO), Suomen Raamattuopisto, Kansalähetys ja Kylväjä – viettivät yhteisiä työntekijäpäiviään Helsingin saaristossa rukoillen, keskustellen ja Viisikielistä laulaen. Myös Kellonkartanosta oli työntekijäedustus päivillä.

Päivien kansainvälisenä puhujavieraana oli Lindsay Brown, joka on toiminut mm. kansainvälisen opiskelijajärjestön (IFES) ja Lausanne-liikkeen kansainvälisenä johtajana. Brown puhui päivillä evankelioimisesta ja siihen liittyvistä haasteista nykypäivänä.  Evankelioimisen näkökulmasta Brown piti erityisen tärkeänä, että kristititty ei elä kristittynä vain sunnuntaisin käydessään kirkossa vaan aina, kaikkialla ja kaikkina aikoina. Usko ei siis ole mikään elämän erillinen lohko, vaan sen tulisi Brownin mukaan läpäistä kaikki elämän eri osa-alueet, sillä kristityn koko elämä todistaa Kristuksesta. Täten myös työntekijäpäivien voi ajatella todistavan kristittyjen keskinäistä yhteyttä ja siten myös Kristusta (Joh. 17:21). 

Vaikka päivä oli historiallinen, oli ilo huomata, että historiaa tapahtuu  myös paljon lähempänä kuin arvaakaan – Kellonkartanossa. Kellonkartanossa ei nimittäin ylitetä ainoastaan järjestö- vaan jopa herätysliike- ja kirkkokuntarajoja. Kellonkartano kokoaa Oulun seudulla kristittyjä viidesläisen herätysliikkeen lisäksi useista muista herätysliikkeistä ja vapaista suunnista. Voisiko Kellonkartano siis toimia suunnannäyttäjänä tai tienviitoittana herätysliikkeiden ja eri järjestöjen välisen yhteistyön syventämisessä? On myös tärkeää huomata, että yhteyttä luovat ennen kaikkea ihmiset. Kiitos siis juuri sinulle, että olet tehnyt yhteistyön ja yhteyden mahdolliseksi! Se auttaa myös kutsumaan mukaan heitä, joille uskon asiat ovat vieraita. 

Siunausta viikkoosi toivottaen
Karoliina Rauhio

P.S. Ensi viikonloppuna on Kellonkartanon toimintakauden avajaiset. Jospa meistä jokainen ottaisi haasteekseen kutsua paikalle edes yhden sellaisen ihmisen, joka ei ole aiemmin käynyt Kellonkartanossa?