Kokemuksia Kellonkartanosta – Heikki&Saara

Nuori opis­ke­lijapari Saara ja Heikki Kalliopuska kirjoittaa ko­ke­muksistaan Kellonkartanon kesätyöntekijöinä. Tällä hetkellä he ovat avustamassa Pirkko ja Elias Saidia seurakuntatyössä Haifassa Israelissa.

Kesä 2016 on ollut Kellonkartanon osalta enemmän kuin vauh­dikas. Kartano on ollut leiri-, juhla- ja kurssikäytössä lä­hes kesän jokaisena viikkona, mikä kertoo ennen kaikkea pai­kan kallisarvoisuudesta ja tärkeydestä hengellisen työn tapahtumapaikkana. Heikki on toiminut kesäisäntänä eri­tyi­sesti leirien osalta ja Saara on ollut lastenleirien mu­siik­ki­vie­raa­na sekä muutamalla leirillä erilaisissa vastuutehtävissä. Kiitollisena saamme todeta, että kulunut kesä on ollut Ju­ma­lan hyviä siunauksia täynnä ja että Kellonkartanossa työs­kentely on tuntunut etuoikeudelta.

Lastenleirit alkoivat kesäkuussa tutustumalla kuningas Daavidiin. Pienten lasten päiväleiri, lastenleiri sekä varhaisnuorten leiri kuluivat Daavidin elämään tutustuessa musiikin, näytelmien, aktiviteettien ja Raamattuopetusten parissa. Kolmepäiväiset leirit olivat hienoja kokemuksia Jumalan siunatessa meitä hyvillä säillä ja varjellessa meidät kaikenlaisilta vahingoilta. Loppukesästä pääsimme vielä var­hais­nuorten kanssa musiikki- ja medialeirille teemanamme Efesolaiskirjeestä löytyvä Jumalan tais­te­lu­varustus. Musiikkipuolesta vastasimme me ja mediapuolen osalta koko leirin yhteistyönä syntyi upea lyhytelokuva Kalle Hautamäen ammattilaisohjauksessa.

Koko kesän ajan saimme tehdä työtä erinomaisen vetäjä- ja isosporukan kanssa. Näin Kellonkartanon kesätoiminta palvelee myös 15–20 -vuotiaiden isosten tärkeänä hengellisen kasvun ja vastuun ot­ta­mi­sen harjoituspaikkana. Näiden samojen nuorten kanssa saimme erikseen leireillä touko- ja heinä­kuus­sa. Melontaleiriksi lanseeratulla heinäkuun nuortenleirillä pääsimme nauttimaan Kellonkartanon uudesta aluevaltauksesta kahden intiaanikanootin ja kolmen kajakin kera.

Kesään mahtui myös hieman yllättävämpiä tapahtumia. Kellonkartanossa järjestettiin hieno ja suu­ren osanottajajoukon kerännyt maahanmuuttajaleiri hyvin eri aikoina Suomeen saapuneille pa­ko­lai­sil­le. Tämän antoisan leirin jälkeen jatkoimme hieman pienemmällä porukalla suomen kielen ja ko­tou­tumisen kurssin merkeissä. Tasokkaan suomen kielen opetuksen lisäksi saimme olla tarjoamassa kris­tityiksi kääntyneille turvapaikanhakijoille seurakuntayhteyden niin maanmiestensä kuin suo­ma­lais­tenkin kanssa. Osa turvapaikanhakijoista oli leirien lisäksi sunnuntaisin vakiovieraana Kartanon kir­koissa. On ollut tärkeää, että Kellonkartano on avannut ovensa näille levottomuuksien keskeltä tulleille ihmisille tarjoten samalla tilaisuuden kuulla syntiemme sovituksesta ja armosta.

Rukouksemme on, että Kellonkartano saa tulevaisuudessakin toimia lämpimänä ja kotoisana paik­ka­na eri ikäsille ja eri taustoista tuleville ihmisille.

Terveisin, Heikki & Saara

Hirsiseinien suojista vastuuseen

13-vuotiaana seisoin jyhkeän kartanon pihalla ensimmäistä kertaa. Oli alkamassa nuortenleiri, ja minä olin ollut seurakuntalainen kolme vuotta. Kasteessa saamani uskon lahja alkoi kasvaa, kun minua kutsuttiin rohkeasti Vapahtajan seuraan. Yläkoululaisena Vapahtaja kutsui kantamaan suurempaa vastuuta evankeliumin esilläpitämisessä.

Kuulun siihen joukkoon Oulun seudun kristittyjä, jolle Kartanon hirsiseinät ovat tuttu näky. Armeijavuoden jälkeinen kesäisännyys vuonna 2011 opetti paljon. Silloin ymmärsin paremmin, mikä merkitys paikalla on ollut ja edelleen on nuorten kasvattajana sekä lähetysrakkauden levittäjänä.

Kellonkartano on ylisukupolvinen rukousvastaus. Se on Jumalan vastaus 1960-luvun nuortenjoukon hartaisiin rukouksiin. Saatiin kokoontumispaikka, jossa Sanan lukeminen ja rukous saisivat hallita. Rakennus on yli 100-vuotias, ja sen hengellinen toiminta on jatkunut yli puoli vuosisataa. Tarinoita on monta.

Sen hirsien välissä asustaa lähetysvirus, joka on perin tarttuvaa sorttia. Tätä teoriaa lymyilevästä viruksesta sai eräs toiminnanjohtajakin kummastella. Sukupolvet ovat saaneet lähettää keskuudestaan lähtijöitä. Näitäkin tarinoita on monta. Mitä lähettäjän tai lähtijän vastuu sinulle merkitsee?

Kartanossa moni on kokenut ihmisille niin tyypillisten raja-aitojen menettävän merkityksensä. On järjestöjä ja tunnustuskuntia, mutta yksi on Herra. Rauhallinen luterilaispohjainen herätyskristillisyys on osoittautunut kestäväksi perustaksi nuorelle sukupolvelle. Kartanon ehtoolliskirkossa eri-ikäiset ystävät saavat kuulla sanat: “Sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”.

Lukijaa ei tarvitse muistuttaa siitä kaikesta levottomuudesta, jota maailmalta kantautuu olohuoneisiimme. On olemassa useammanlaista muutosta: hyvää ja rakentavaa, mutta yhtälailla pahaa ja hajottavaa. Sielunvihollisen nimi on sanatarkasti käännettynä ‘hajottaja’ tai ‘erilleen heittäjä’, (diabolos). Monet erimielisyydet ja ristiriidat tulevat keskuuteemme siitä, ettemme ole vielä oivaltaneet Johannes Kastajan tavoin: “Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä” (Joh. 3:30).

Levottomuuden keskellä kristittyjä kutsutaan pitäytymään entistä vahvemmin siihen, mikä on olennaista. Voidaksemme olla lähdeihmisiä, joiden luona uskalletaan olla aitoja ja tarvitsevia, meidän on opiskeltava Jeesuksen persoonan salaisuutta. Tästä salaisuudesta myös eräs herätysliikevaikuttajamme Per Wallendorff hyvin mielellään opetti.

Joulun lähestyessä voimme muistella ennustusta erikoisesta lapsesta, jonka hartioilla lepää herraus (Jes. 9:5). Hänellä on neljä suurta nimeä. Niistä yksi on ‘Rauhanruhtinas’. Jo ennen varsinaisen tehtävänsä alkua tuo pieni lapsi säteili rauhaa tälle ahdistetulle maailmalle. Hänestä varttui todellinen rauhantekijä.

Myös monet kansainvälistä suojelua hakevat lähimmäisemme ovat vakuuttuneet Hänen olevan syvimmän mahdollisen rauhan antaja. Kartano on kutsunut näitä kaukaa saapuneita lähimmäisiä leireille ja jumalanpalveluksiin. Moni on tahtonut ottaa kasteen. Ystäväjoukko on näin kansainvälistynyt, ja Ilmestyskirjan sanat ovat saaneet uudenlaista konkretiaa: “[…] sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista” (Ilm. 5:9b).

Kesäkuukausien kynnyksellä Kartanon väki on tavannut kokoontua herättelemään lahjaksi saatua kokoontumispaikkaansa uuteen toimintakauteen. Jos Herra suo, niin tapahtuu myös ensi keväänä. Jospa olisi sinunkin aikasi vierailla vanhojen hirsiseinien suojissa? Saatat kohdata ystäviä ja Ystävän.

Niko Seppä
pastori, julistustyöntekijä
Rovaniemi