Kolmen päivämatkan päässä
löytyi hiljainen niitty.

Heinän ja horsman kuuntelevassa tuulessa
pysähdyn itseni juurelle –

mieli on täynnä
lähdön ja luopumisen siiveniskuja
yksitellen varisevia muistoja
hyvästelyn ovenkolahduksia,

multaisella pientareella
lakastuvien korsien keskellä
jo niin lähellä maaksi tulemista
joku huutaa nimeäni
ja äkkiä korret roihahtavat liekkiin,

mutta tuli ei kuluta niitä.

Tuuli on avannut pilvipergamentit
ja haravoi unohtuneita sanoja taivaalta,

nämä sanat minä tunnen,
niissä on Jumalan lupausten avara maisema.

-Eila Kela-