Haastattelussa kesätyöntekijä Essi Jauhonen
Kellonkartanon kesätyötekijäkaartissa on ollut tänä kesänä mukana kokenut konkari, tuttu kasvo jo useamman kesän ajalta. Essi Jauhonen on ollut Kellonkartanon kesätyöntekijänä jo neljä kesää. Historia Kellonkartanossa on kuitenkin vielä sitäkin pidempi. Sekä Essin äiti että isoäiti ovat työskennelleet nuoruudessaan Kellonkartanossa.
Isoäiti mukana jo perustamisvaiheessa
Essi Jauhosen isoäiti Kaarin Visuri o.s. Mikkola löysi tiensä Kellonkartanoon 60-luvulla muuttaessaan opintojen perässä Ouluun.
Kaarin aloitti Kellonkartanossa vuonna 1963 pihatalkoissa työskennellen sen jälkeen useamman vuoden vapaaehtoisena muun muassa keittiöllä. Kellonkartanon toiminta oli silloin vasta käynnistymässä, sillä Kellonkartano otettiin kristilliseen käyttöön ja vihittiin kirkoksi vuonna 1962.
Sittemmin Kaarin on vieraillut satunnaisesti Kellonkartanossa.
Äiti kävi Kellonkartanossa rippikoulun
Kaarin Visurin tytär ja samalla Essi Jauhosen äiti Anne Jauhonen osallistui Kellonkartanon leirille ensimmäisen kerran vuonna 1977. Siitä lähtien hän osallistui leireille melkein joka kesä joko leiriläisen tai isosen roolissa vuoteen 1987 saakka.
Anne kävi myös rippikoulunsa Kellonkartanossa, mikä ei enää nykyisin ole mahdollista. Kymmenen vuoden mittaisen leiriuransa jälkeen Anne työskenteli vielä mm. keittiöllä viitenä kesänä vuosien 1988–1994 välisenä aikana.
Kuvassa vasemmalta alkaen: Anne Jauhonen, Essi Jauhonen ja Kaarin Visuri.
Vastuu kasvaa kokemuksen myötä
Essi Jauhonen puolestaan aloitti uransa Kellonkartanossa seitsemänvuotiaana osallistuessaan ensimmäisen kerran lasten leirille. Siitä lähtien hän on käynyt Kellonkartanossa lähes joka kesä joko leiriläisen tai työntekijän roolissa.
Kolme kesää Essi työskenteli kesäsetelillä, viime kesän hän vietti töiden osalta välivuoden ja tämän kesän Kelan työkokeilulla. Essin työtehtäviin ovat kuuluneet avustaminen leirityössä ja keittiöllä.
Vuosien varrella kokemus on myös tuonut lisää vastuuta. Tänä kesänä Essi on esimerkiksi hoitanut yksin kahvituksia.
Työssään Essi pitää erityisesti siitä, että hän saa tehdä monipuolisesti kaikkea ”joka paikan höylänä”, mikä edesauttaa mielenkiinnon säilymistä. Se ei ole kuitenkaan ainoa syy, joka on saanut Essin palaamaan vuosi toisensa jälkeen Kellonkartanoon.
– Tässä ilmapiirissä on jotakin. Kellonkartano on niin kodinomainen paikka, että tänne on aina mukava tulla uudestaan. Leireillä olen myös tutustunut parhaimpiin ystäviini, ja siitä olen erittäin kiitollinen. Ei tunnu siltä, että tekisi töitä. On niin mukavat työtoverit, Essi sanoo hymyillen.
Teksti ja kuvat: Karoliina Rauhio
Työ sujuu kuin leikki! Essi Jauhonen näytti esimerkkiä lasten leirillä, miten keppihevosella ratsastetaan.
